Pihakatu

Rakennusvirasto laatii Laajasalon lounaisosassa sijaitsevalle Gunillankallion kaava-alueelle pihakatusuunnitelmia. Gunillantien poikkikadut Lorentzinkuja, Otonkuja ja Taubenkuja on tarkoitus toteuttaa pihakatuina.

Suunnitelmaluonnoksiin voi tutustua 7.5.–21.5.2010 rakennusviraston sivuilla. Luonnoksia esitellään yleisölle maanantaina 10.5.2010 klo 17.30–19.00 Tahvonlahden ala-asteella, Gunillantie 12.

Mahdolliset suunnitelmia koskevat mielipiteet on esitettävä yleisötilaisuudessa tai kirjallisesti viimeistään 21.5.2010 mennessä osoitteeseen hkr.kirjaamo@hel.fi.

Lopulliset katusuunnitelmat valmistuvat kesällä 2010. Ennen katusuunnitelmien hyväksymistä yleisten töiden lautakunnassa suunnitelmat ovat virallisesti nähtävillä kahden viikon ajan rakennusviraston asiakaspalvelussa. Katujen rakentaminen alkanee vuonna 2011.

Osa Helsingin keskustan kaduista rauhoitetaan jälleen tänä vappuna autoliikenteeltä jalankulkijoiden käyttöön. Vilkkaimman jalankulkualueen kadut suljetaan autoliikenteeltä merkitsemällä ne pihakaduksi vappuaattona 30. huhtikuuta kello 17 alkaen.

Havis Amandan ympäristö, Unioninkatu ja Eteläranta, avataan autoliikenteelle vapunpäivän aamuna kello 5.30 ja loput kadut vappupäivänä kello 18.

Vappuna jalankulkijoille rauhoitetulla alueella on myös pysäköinti kielletty.

Kuten tässä blogissa on tuotu ohimennen esiin, puistot eivät ole itsestään selvä osa kaupunkiympäristöä, vaan vasta tasavaltalaisen yhteiskunnan tuotos. Puistojen laajempi leviäminen kaupunkeihin kesti pitkälle 1800-luvun jälkipuolelle asti.

Ajatus julkisista puistoista virisi valistuksen myötä 1600–1700-luvuilla, mutta ennen vuotta 1789 yleinen puisto oli vain filosofinen utopia. Kaupunkipuutarhoja avattiin yleisölle osittain jo 1600-luvulla; julkisia ne eivät silti suinkaan olleet, vaan puhtaasti yksityisomaisuutta.

Julkinen puisto on siis tasavaltalainen instituutio. Puistojen leviäminen edellytti kahta tekijää:

1. Kaupungistumista, eli kaupunkien väkiluvun ja koon kasvua.
2. Ajattelutavan muutosta.

Näistä olennaisesti tärkeämpi oli se filosofinen murros, joka Ranskan vallankumouksen myötä tapahtui ja muutti ihmisten ajattelua. Väestönkasvu ei ollut niinkään ilmiön syy, vaan seuraus.

Konsuli Henrik Borgström nuoremman perustama Ullanlinnan kylpylä- ja kaivohuoneyhtiö vuokrasi nykyisen Kaivopuiston alueen kaupungilta vuonna 1834 kylpylää ja puistoa varten 50 vuodeksi. Yhtiö rakensi puiston louhikkoiselle ja soiselle alueelle kuivattamalla suota ja tuomalla tilalle multaa ja täytemaata.

C.L. Engelin suunnittelema kylpylärakennus valmistui 1836 meren rantaan Ison Puistotien ja Ehrenströmintien risteykseen. Rakennus tuhoutui sittemmin ilmapommituksissa 1944. Niin ikään Engelin suunnittelema, nykyään Kaivohuoneena tunnettu ravintola avattiin yleisölle kesäkuussa 1838.

Yhtiön asiakaskunta koostui venäläisistä aristokraateista ja Helsingin eliitistä. Kylpylän huippukausi oli 1840-luvulla, mutta loistoaika jäi lyhyeksi. Koleraepidemiat, Krimin sota ja venäläisten Keski-Euroopan matkustuskiellon poistuminen verottivat vieraita, ja kylpylätoiminnan lakattua 1850-luvun lopulla puisto alkoi rapistua.

Kaivopuisto oli Borgströmin kuolemaan 1883 asti yksityisaluetta, ja se toimi säätyläisten suljettuna virkistysalueena. 1886 kaupunki maksoi yhtiön suuret velat, ja alue siirtyi kaupungin haltuun, jolloin siitä tuli julkinen puisto.

Kuva: Suviko

Ranskan vallankumousta seuranneen ajattelun murroksen myötä suuria yksityisiä kaupunkipuutarhoja alettiin hiljalleen muuttaa julkisiksi 1800-luvun alkuvuosikymmenten aikana.

Helsingin vanhin alun perin julkiseen käyttöön perustettu kaupunkipuisto on Kaisaniemen puisto. Maaherra Hans Henrik Boije perusti sen vuonna 1763 yksityiseksi barokkipuutarhakseen kaupungilta vuokraamalleen maalle. Plantaasi siirtyi 1773 puutarhuri Erik Edbomin perikunnan haltuun, ja sitä ruvettiin kutsumaan Edbomin puutarhaksi.

Kun Helsingistä tuli pääkaupunki 1812, palsta merkittiin Johan Albrecht Ehrenströmin laatimaan suurpalon jälkeiseen uudelleenrakennusasemakaavaan kaupungin yleiseksi puutarhaksi. Hanke eteni vasta 1826, kun kaupunki peruutti Edbomin vuokrasopimuksen ja sai niemen kokonaan haltuunsa.

Puutarhaa alettiin muuttaa 1827 kaupunginarkkitehti Carl Ludvig Engelin laatiman suunnitelman mukaan julkiseksi puistoksi. Työt keskeytyivät samana vuonna, kun Turun yliopisto ja sen kasvitieteellinen puutarha siirrettiin Helsinkiin Turun palon vuoksi. Samalla kävelypromenadi supistui. Puistosta tuli suosittu ajanviettopaikka heti avauduttuaan yleisölle syksyllä 1833.

Kaupunkipuistoja edelsivät puutarhat. Suurelle yleisölle yksityisten puutarhojen portit avautuivat ensimmäisen kerran 1600-luvulla.

Puutarhojen avautumisen taustalla 1600-luvulla oli monarkian ja aristokratian halu esitellä valtansa loistoa kansalle. Puutarhat olivat aidattuja ja varsinaisesti niiden portit aukenivat kaikille vasta vuoden 1789 vallankumouksessa.

Siihen asti rahvaan mahdollisuudet liikkua ja kokoontua vapaasti kaupungissa rajoittuivat kaduille, aukioille, kallioille, rakentamattomalle joutomaalle, niityille, vainioille ja muurien ympärille.

2000-luvulla saattaa olla vaikeaa mieltää, että puistoista tuli julkista, kaikille avointa tilaa vasta 1800-luvulla. 1800-luvun alusta lähtien perustettuihin julkisiin puistoihin rahvaan pääsyä rajoitettiin vielä saman vuosisadan lopulle asti.

Ensimmäiset kaupunkipuistot olivat yksityispuutarhoja. Sääty-yhteiskunnassa puistot olivat aristokraattien yksityistä omaisuutta. Ajatus julkisten puistojen perustamisesta varta vasten yleistä virkistystarkoitusta varten syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen.

Kunnallisten puistojen rakentaminen käynnistyi tasavallan myötä, jolloin myös virkistyskäyttöön soveltuva yhteismaa alkoi huveta kaupunkien kasvaessa. Julkisten kaupunkipuistojen edeltäjiä olivat niityt, lehdot ja kedot, jotka sijaitsivat usein kaupunkien ulkopuolella.

Hallitus hyväksyi tänään eduskunnalle annettavaksi pihakatujen rakentamista helpottavan esityksen. Pihakadulla ajamista koskevaa sääntöä esitetään muutettavaksi siten, että pihakaduksi voidaan merkitä myös katu, jolla sallitaan moottoriajoneuvojen läpiajo.

Tähän asti läpiajo pihakaduilla on ollut kiellettyä, mikä on rajoittanut pihakatujen rakentamista Suomessa ylen määrin. Läpiajorajoituksen poistaminen suo nykyistä useamman kadun muuttamisen pihakaduksi, sillä se antaa mahdollisuuden sallia hieman kävelykatua enemmän ajoneuvoliikennettä.

Pihakatujen kertakaikkinen läpiajokielto on ollut suomalaisen tieliikennelain erikoispiirre. Ehdotus merkitsee, että pihakatuja koskevia liikennesääntöjä muutettaisiin samaan suuntaan kuin mm. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Saksan vastaavia säännöksiä. Tervetullut esitys laajentaa pihakatujen edellytyksiä Suomessa.

Monikäyttöisyyden, yhteisöllisyyden ja kaupunkia rauhoittavien vaikutusten lisäksi pihakatuja tulee tarkastella esteettisestä näkökulmasta. Estetiikan taju on tärkeä osa pihakadun hengen tavoittamista.

Pihakatu ei ole suinkaan vain liikennemerkin osoittama kadunpätkä, jolla ei ole erillistä jalkakäytävää – vaan sen toteutuksessa keskeistä on korkeatasoinen, viihtyisä kokonaisuus.

Pihakadut ovat alueellisia vetovoimatekijöitä. Puiden, pensaiden, istutusten, penkkien, kivilaatoituksen jne. osatekijöidensä ansiosta pihakadut tekevät asuin- ja ostosalueista houkuttelevia, kaupunkikeskustoista miellyttäviä sekä asemanseuduista levollisia.

Kuva: brunauto

Ranskaksi pihakatu on zone de rencontre, eli tila, jossa kohdataan tai tavataan muita ihmisiä. Siten pihakadulla on vahva sosiaalinen ulottuvuutensa. Katu, jolla ihmiset kohtaavat toisia ihmisiä, henkii yhteenkuuluvuutta. Pihakatu symboloi tervettä ylpeyttä paikallisesta, meidän pihakadustamme. Samalla pihakatu viestii, että tässä korttelissa vieraatkin ovat tervetulleita istahtamaan penkille huilaamaan.

Sveitsiläisten pihakaduista käyttämä nimitys Begegnungszone herättää ajatuksia kokoontumisesta. Niinpä pihakatu voidaan mieltää myös eräänlaiseksi ulkoilmassa sijaitsevaksi kokouspaikaksi, forumiksi. Jostain syystä ajatus sveitsiläisistä kokoontuneina kadulle keskustelemaan ja pitämään pientä kokousta viehättää minua syvästi. Jos jossain pitää kokoontua, niin miksei sitten pihakadulla?